Joulun toivotus!

No niin. Kiireet alkavat olla ohite. Hiljaista on. Kuusen kynttilät ainoina valoina tossa olkkarin nurkassa. Lämmin höyryä glögimuki jäähdyttelyn alla. Pitäis jo mennä nukkumaan. Huomenna on paljon tekemistä. Mut ku en malta. Tää hetki tässä näin on vaan nautittava rauhassa.

Yks joululaulu vielä. Sit mä annan periksi ja lähden unten maille.

                                  Jouluilta
Säv. Uuno Klami, san. Yrjö Jylhä, slang. R. Tervomaa

Taivaalla se sama tähti

lyysaa, jonka messiin lähti

kolme idän viisasta

kumartamaan Jeesusta.

Klokut skulaa rauhaa meille,

joulun lasta tsöganneille.

Skutsi, vodat valkeina

goisii joulun rauhassa.

Snadit sjungaa porukalla,

kaikkien kliffaa olla

kuusi himaan rontattu,

joulusafkat duunattu.

Lakata ei sjungaamasta,

kiittämästä sitä lasta,

joka meille joulun toi,

siks nää biisit sille soi.

Leppoisaa joulun aikaa
toivotan Minä :)

Ihan oma

Mä oon aina ihaillut neulojien taitoa toteuttaa omatekemistä ohjeista valmiita neuleita. Huokaillut kaikkien ihanuuksien äärellä, mitä täältä netistä oon löytänyt. Nähnyt päiväunia, et joku päivä olis munkin vuoro esitellä jotain alusta loppuun asti omaa. Noh, on mulla muutama kokeilu ollut. Toinen päätty floppiin mut toinen on ollu ja on edelleen käytössä.

Syksy on ollut mulle palmikoiden ja paksujen lankojen aikaa. Palmikot jaksavat viehättää mua aina, aina uudestaan. Niiden kiemuraiset liikkeet neuleen pinnassa ovat vaan niin ihania. Mieltymys paksuun lankaa on kyl yllättänyt meikäläisen kunnolla. On ollut aikoja, et olen toivottanut moiset nivelrikkojen aihettajat hevon tuuttiin...

Noh, mennäänpäs asiaan jo pikku hiljaa. On nimittäin aika esitellä ihan ikioma tuotospaketti.
Palmikko pipa.

Lanka Novita Isoveli

Ohje: Minä

Tai mitäs mä tässä retostelen ohjeen kanssa, kun sellaista ei missään ole. Muuta kuin mun päässä. Uutta mullistavaa tässä ei ole. Eikä tästä vuoden neulesuunnittelijatitteliä irtoa. Mut mä tein sen alusta loppuun ilman oikeaa ohjetta. Mä oon kuulkaa taputellut itseäni olkapäille kerran ja useamminkin silkasta ilosta. Pitkäaikainen haave on tässä teidän nähtävänä. Mun hymy on taas niin leveä, ettei meinaa naamaani mahtua.

No hei, lankaa jäi ja vauhti oli päällä. Lapset sävy sävyyn langan ja mallin kanssa alkoivat itää. Siin ne nyt on. Kimpassa.

Lanka Novita Isoveli

Ohje: Minä - oli ihan pakko präntätä tää tähän kans ;)

Siis hetkinen... mikäs toi on??

Tälle paljaalle peukulle löytyy selitys aikataulun tiukkuudesta. Kuvat oli sovittu otettavaksi just tona päivänä. Jäi viimeistely myöhäisemmäksi. Mut on se valmis, ennen joulua. Nää kun menevät pakettiin. Mut siitä hys, hys.

Jouluisissa tunnelmissa myös tämän postauksen kevennys osio.

Hehän ovat kuin  kaksi marjaa:

Levollista - jos mahdollista - joulun alusaikaa joka iikalle.

On se talvea

Herttinen sentään, kun on talvea. Näillä pääkaupungin leveysasteilla ei tällaisia lumimääriä tähän aikaan vuodesta ole ollut aikoihin. Viime talvikin alkoi vasta puolessa välissä joulukuuta. Sit se olikin talvea yhtäsoittoa kevääseen asti.
Nyt on meren rannat olleet jäässä jo muutaman viikon. Lunta on ollut jotain kolme... kohta neljä viikkoo. Jos oikein muistan.
Joku sano, et lunta ois sellaset 50 cm. En tiiä, en oo mitannut. Oon vaan kahlannut polviin asti lumessa.

Ulkoilutin siis itseäni ja kameraa.
Katsellaan hetki yhdessä talvisia maisemia.

Ja arvatkaas, kuka on taas useamman neuletyön loukussa.

                            

Juuh. Se oon minä. Auts!
Jouluhepuli alkanut. Onks teillä kans?

Palmikoita - ou jeah!

Do diin! Pyöräytin tossa taas muutaman palmikon. Kiemuroita ja kaarteita. Toisiinsa kietoutuneita ja omillaan kulkevia. Mun ehdottomia lemppareita. Palmikot. Ja kummasti paksu lanka ja pökkelöpuikot ovat istuneet kätösiin paremmin kuin keväällä.

Kaikkein parasta täs on, et se on valmis! Jaba-daba-duu! Se on Palmikkopusero - jeah.

Ohje Novita-lehti talvi 2010

Lanka Isoveli, väri petrooli

Puseron etuseinässä ja hihoissa paksuja palmikon kaarteita ja kaksi kerroksista kohoneuletta. Selkäpuoli kokonaan kohoneuletta.

Kävi sitten niin, et lankaa jäi taas yli. Ihan silleen runsaasti. Oma vika. Ostin lankaa kerän enemmän, kuin ohje ehdotti. Syyhytti noi palmikot niin peijakkaasti. Ei muuta kuin pipoa vääntämään. Ja kauppaan ostamaan toinenkin lisäkerä -kiäh.

Ohje Novita- lehti talvi 2010 muokattuna.

Lanka Isoveli, väri petrooli.

Ohjeen pipo olisi kaventunut kapeaksi suipoksi. Pistin neuloen huipulle asti ilman kavennuksia ja kahdella viimeisellä rivillä tein kavennuksia ennen päättelyä. Tupsun jätin väliin.

On se niin ihanaa. Valmis neulepusero ja pipo. Talvi ja lumi.

Sit loppukevennys. Asukokonaisuus ja erityisesti pipo kirvoitti mallista räpärifiilikset. Laitto meneen aiheeseen sopivasti.

Ja lähtee..

Se on jou-jou porukat. Uutta tulossa... meikäläisen puikoista.

Tapaamisiin taas kohtapuoliin.

Tunnelma vei taas mukanaan

Mä olen kapinoinut varhaisen joulun tuloa. Tiedätte tän nyky meiningin. Ensimmäiset joulukoristeet-, laulut ja tavarat tulevat kauppoihin jo lokakuun lopussa. Silloin ei vielä iske. Toi joulutunnelma. Enemmänkin harmittaa.

Mun lapsuudessa täällä Stadissa joulun odotus alkoi Aleksin joulukadun avajaisista. Ne pidettiin aina virallisena pikkujouluna. Päivä ennen ensimmäistä adventtia. Siitä alkoi lapselle huippu kihelmöivän jännittävä odotuksen aika. Joulua kohti oltiin menossa.

Joulun odotus on tänäkin vuonna virallisesti julistettu alkaneeksi. Jos noihin Aleksin jouluvaloihin on uskominen. Ne sytytettiin tänään perinteisin menoin. Ja kyllä niillä edelleenkin on maaginen vaikutus. Vaikka ajankohta on mulle aikainen - joulukuun alkuun kun vielä on tovi -  olen taas ihanassa odotuksen olotilassa. Niin jouluisissa tunnelmissa.

Kotia on vähän viritelty samaan tunnelman tilaan.

Kylmästä hytisevää itseäni lämmitelty ihanan kuumalla ja tuoksuvalla glögillä.

Nam! Pitkästä aikaa.

ja aloitettu toivelistan kirjoittelua. No jos ei ihan listaa, mutta kuvastojen selailua kuiteskin.

Niin se vaan on, että vaikka lahjojen antaminen on mukavaa, ei käy kieltäminen, etteikö myös niiden saaminen. Eikös vaan?

Kaiken kiireen keskellä edes pieniä tunnelmallisia hetkiä hyvä lukija.

Toivotan Minä

Palmikkoviitta

Jos pitäis nimetä maailmankaikkeudesta yksi oikein onnellinen neuloja, liputtaisin itseni puolesta. Kyllä täällä on hyvä olo. Pitkän, turhauttavan tauon jälkeen jotain isompaa. Ihan kokonaan valmiina. Ilman ensimmäistäkään mokaa. Ainakaan en niitä huomannut. Ja silloin ne ei haittaa. Eivät vaivaa mieltä.

Että on suloinen olo :)

Saanen esitellä - tara-tara-taaa! - Palmikkkoviitta! (lausutaan ylpeällä äänellä)  

 ... ollaanpas hetki paikoillaan. Että näette tarkemmin :)

 

  

Ohje Novita-lehti syksy 2010

Lanka Novita Tempo

Vaikka tässä taannoin vannoin itselleni, etten paksuihin lankoihin ja pökkelöpuikkoihin tartu, olis pitänyt tietää, että vannomatta paras. Meinaan kun toi Tempo on paksu lanka. Sitä piti nikuttaa seiskan puikoilla. Noh, valmistui nopeasti. Se on paksuuden etu langoissa ja puikoissa.

Taas sattui kuvauspäiväksi hyytävän kylmä sää. Tuuli, jokunen aste pakkasta ja hentoista lumisadetta. Malli ihmetteli, miksi aina pitää pakkasilla kuvata. Aina? Viimeksi vuosi sitten (toim. huom.). Ehdotti, et jos neuloisin talvet ja sit kesän tullen kuvattais. Ei kuulemma tulis paleltumavammoja...

Kun en kuulostanut suostuvaiselle, koitti viel et jos mä alkaisin neuloon vaan pipoja ja käsineitä. Niiden kuvaaminen ei olis niin kylmää puuhaa.

Katseli viittaa, heilutteli helmoja. Totesi sitten näyttävänsä ihan Muumien Hemulilta.

Ja perään Hemuli-catwalkit lämpimikseen. Eiks muistuta ihailemaansa esikuvaa? Hih!

    

Oon taas ihanasti päässy neulomisen makuun. Uus työ puikoilla. Ja arvatkaas kun sekin on seiskan puikoilla! Pönäkät puikot yllättäen rulettaa täällä.

Uudesta työstä. Pikapuoliin. Jeah!

Nappikauppoja

Hyllyittäin, riveittäin, päällekkäin. Paljon, erilaisia, eri värisiä, eri sävyisiä, muotoisia ja mallisia. Eri materiaaleista.
Juuh, mä kävin tänään nappiostoksilla. Silleen kivasti vieläkin silmissä vilisee. Ne määrät ja vaihtoehdot. Kimallukset ja mattapintaiset. Kaikki tsiljoonat napit, joita siel kaupassa oli.

Käyn äärimmäisen harvoin nappiostoksilla. Meinaan, ettei tule neulottua napillista neuletta kovinkaan usein. Edellisen kerran tämän syksyn Sukkasadossa ja sitä ennen.... hetkonen. Se tais olla toissa kesänä Joo, näin on. Ihan kuin karttelisin aihetta...

Noh, kun harvoin käyn nappikaupoissa, jännitän ihan kauhiast. Et löydänkö mieleiset? Ja onks ne sit varmasti ne parhaat. Kovasti koitan mielessäni kuvitella tulevaa neuletta erilaisten nappien kanssa, mut vasta kotona se sit selviää kun sommittelee nappeja paikoilleen. Et onks ne hyvät.

Tämän päivän nappiostoksissa oli yksi haaste. Tai oikeastaan kaksi. Koko ja väri. Väri ihan vaan tietty. Koko aika iso. Karsiutui vaihtoehtoja kättelyssä hyllytolkulla, mut siltikin jäi pohdittavaa. Ja vaikeaa oli.

Kertokaa nyt hyvät ihmiset, mikä ihme nois napeissa maksaa. Mistä jaloraaka-aineista ne on tehty? Norsunluusta? Hain hampaista? Öljystä? Vai mistä? Ku yksi nappi maksoi 2.20 kipale!!! Huh, sanon minä. Kahdeksan nappia teki melkein 20 euroa. Menee jo ryöstön puolelle, sanon vaan. Harkitsin varanapin ostamista, mut vaan pienen hetken. Noilla hinnoilla, anti olla. Niin et vain ne pakolliset.

Nyt mä ryhdyn kursimaan nappeja paikoilleen. Niin tiukalle, etteivät lähde kulumallakaan irti. Kun ei ole sitä varanappia, juu nou.

Nähdään pian taas. Uuden neuleen merkeissä.