Ihan oma

Mä oon aina ihaillut neulojien taitoa toteuttaa omatekemistä ohjeista valmiita neuleita. Huokaillut kaikkien ihanuuksien äärellä, mitä täältä netistä oon löytänyt. Nähnyt päiväunia, et joku päivä olis munkin vuoro esitellä jotain alusta loppuun asti omaa. Noh, on mulla muutama kokeilu ollut. Toinen päätty floppiin mut toinen on ollu ja on edelleen käytössä.

Syksy on ollut mulle palmikoiden ja paksujen lankojen aikaa. Palmikot jaksavat viehättää mua aina, aina uudestaan. Niiden kiemuraiset liikkeet neuleen pinnassa ovat vaan niin ihania. Mieltymys paksuun lankaa on kyl yllättänyt meikäläisen kunnolla. On ollut aikoja, et olen toivottanut moiset nivelrikkojen aihettajat hevon tuuttiin...

Noh, mennäänpäs asiaan jo pikku hiljaa. On nimittäin aika esitellä ihan ikioma tuotospaketti.
Palmikko pipa.

Lanka Novita Isoveli

Ohje: Minä

Tai mitäs mä tässä retostelen ohjeen kanssa, kun sellaista ei missään ole. Muuta kuin mun päässä. Uutta mullistavaa tässä ei ole. Eikä tästä vuoden neulesuunnittelijatitteliä irtoa. Mut mä tein sen alusta loppuun ilman oikeaa ohjetta. Mä oon kuulkaa taputellut itseäni olkapäille kerran ja useamminkin silkasta ilosta. Pitkäaikainen haave on tässä teidän nähtävänä. Mun hymy on taas niin leveä, ettei meinaa naamaani mahtua.

No hei, lankaa jäi ja vauhti oli päällä. Lapset sävy sävyyn langan ja mallin kanssa alkoivat itää. Siin ne nyt on. Kimpassa.

Lanka Novita Isoveli

Ohje: Minä - oli ihan pakko präntätä tää tähän kans ;)

Siis hetkinen... mikäs toi on??

Tälle paljaalle peukulle löytyy selitys aikataulun tiukkuudesta. Kuvat oli sovittu otettavaksi just tona päivänä. Jäi viimeistely myöhäisemmäksi. Mut on se valmis, ennen joulua. Nää kun menevät pakettiin. Mut siitä hys, hys.

Jouluisissa tunnelmissa myös tämän postauksen kevennys osio.

Hehän ovat kuin  kaksi marjaa:

Levollista - jos mahdollista - joulun alusaikaa joka iikalle.